Tuossa päivänä eräänä havaitsin kaksi kettutyttöä julisteineen ja aika heikohkoine liistereineen laputtamassa joka vitun tolppaa ja sähkökaappia propagandistisine “Ei Turkille!”, “Ei Turkkia Kaulukseen Kuristus” -julisteita ja”Älä Elä Tappaaksesi Turkkilaisia Naisia” -lappusia. Noh, siinä sitten aikani kävelin neitosten perässä repien näiden nuorten idealistien liimaamia lappusia työmatkallani, noin ihan pahuuttani, ihmetellen toista ketunvapauttajaa, joka kävelytti mukanaan, ketjuun sidottua Koiraa.
Pitipä kysymän, millä oikeudella neiti oli kahlinnut vapauteen kuuluvan nelijalkaisen, raahatakseen sitä mielihalujensa mukaan sinne-tänne ja takaisin ryöstöfasististen omistushalujensa mukan, vaikka koiraparka olisi ollut toki mieluummin muualla nylkyttämässä kiimaisia narttuja.
Onneksi neidot menivät toisaalle, joten mielessäni ollut totuus siitä, että ei kultaisesta noutajasta ole mitään hyötyä kenellekään, mutta pystykorvasta saa sentään lämpimät kinttaat, kumisi vain hienostuneessa aivokopassani ajatusten kaikuna ohimosta toiseen.
Jo ketuttaa tämä.
Ja mitä vittua tuokin tuossa huitoo?
Tästä tulikin mieleeni, että pitää ostaa emännälle uusi turkki syntymäpäiväksi. Sellainen lyhyt. Pitkä sillä kun on jo.
Missä ne spreijaajat oikein liikkuu. Pitäisi saada vakutuusrahat siitä kevään myötä, että ei tarvitsisi stoccalle viedä säilytykseen. Myös odotan innolla, että saan nakata nekkuun siinä taistelun hyörinässä. Pari kettupoikaa saa oikein isän kädestä. Tyttöjä kun ei viitsi lyödä… paitsi ihan kevyesti läppäistä pyllylle… ehkä.
Turkikset rules!
Comment by Tozimies — January 15, 2007 @ 4:51 pm