hemmetti

Vuosi on mennyt vaihtelevavassa vitutuksen tuulessa. Nyt on tullut aika laittaa pillut pussihukkaan. Revi siitä, mutta noh-meininki on tullut tiensä päähekumaan. Luoja luo ja haravoija haravoi. Hemmetin hemmetti, mutta hemmetti tulee takaisin vaikka väkäisin.
Hyvästi jääkää kaikki satunnaiset lukijat. Ei mahdu enään tähän blogiin mitään… Täynnä, sanoisinko Hemmetin täynnä on se.
Ehkä tässä vielä päivänä joskus tulee Hemmetin Pojan Koston Paluu, kuka tietää… Ehkä kiivastuksissani räppäsen delete -nappulalla koko paskan taivaan tuuliin. Noh, jääköön nyt toistaiseksi kellumaan tänne.
Vittu mitä lillumista.
Son moro, sano poro.

Vihamieheni, piruillessaan viimeisillä voimillaan, kitisivät hiekkalaatikolla väärille ihmiselle, jotka jo Lapissa asuessaan oppivat puolustautumaan toisiaan kohtaan… Jotka olivat aikamoisia sällejä sinänsä.

Revi siitä.
The End ja Sillälailla.
Hemmetti siirttyy Muu Alle.
Nyt..

Joskus olisi kiva, jos kaikki rakastaisivat toisiaan. Noh… olisihan se kivaa ainakin vähän aikaa, kunnes kaikki eivät enään rakastaisi toisiaan.
Sellaista se rakkaus on.

Käsittämätöntä se.

“NAINEN SYNNYTTI LENTOASEMAN VESSASSA!”. Iltapäivälehtien otsikot kirkuvat tätä ihmeellistä asiaa. Minusta uutinen olisi ollut se, jos tuo kyseinen nainen olisi synnyttänyt lentoaseman liikkuvassa taksissa tai tienposkessa. Yllätys on se, ettei mitään ennakkovaroitusta ollut, olihan naisen eturessu varmaan aika massiivisen kokoinen. Kuka on isä? Arlanda? Tampereen lenoasema? Mitä tästä ihmisen ja infrastruktuurin risteymästä on ajateltava? Kenen on vastuu ja mistä löytyy ensimmäinen nainen joka synnyttää moottoritien tai junan?
Sukellusveneen?

Voi vittujen kevät!

Kolme kovaa K :ta joihin ei ole luottaminen; Katolinen Kirkko, Keskustapuolue ja Halvat Hinnat. Se, mitä kaksi ensinmainittua tekevät rehellisen roinanmyynnin seurassa on käsittämätöntä. Mahtuivat nipin napin samaan lauseeseen.

Aidosti kaksikielinen.
Vitun kuurotkin näkevät missä mennään.
Pilkkaa ja ivaa se.

Joskus asiat eivät vain suju ja ajat vaativat epätoivoisia tekoja.

Joopa joo ja tunti turpiin.
Vittu mitä touhotusta.

Nykyään 99,99% blood-, death-, black- ja loput voi lukea veeveeveepistevikisenpediasta, mitä ovat he miehiään .
Witusti niitä on luokiteltu. Noh, nyt loppui jo astiasta veto. Silti se, että niinsanotusti raskaamman metallin edustajista edelleenkin se 99,999 prosenttia tuhlaa levytyksistään aikaa turhanpäiväisille sinfonioille laulujensa aluissa, on yhtä turhaa kuin Päivi Räsäsen huoli poikansa kikkuroista.
Siinäpä vatipää ryömit lepikössä ja mudassa tyttö-lettisi kanssa, oi Päivi Räsäsen poika. Sieluni silmin näen kun Räsänen ilmoittautuu komppanjassa. “Jaa, niitä Räsäsiä?” “Eiköhän se kitketä pois, se alkutekijä!”
Siinä sitten Suomen Räsäset nokkivat toisiaan kuin delirium-kanaljat konsanaan.

Revi siitä, Päivi Räsänen.
Vaikka poikasi on toki söpö kikkarapää.
Vittu, eikö muuta tekemistä ole ihmisellä kuin tuollaisia mietiä?
Minä sentään olin armeijaurallani 80-luvun alussa viikonlopun putkassa vastahankani takia.
Heittivät lopuksi pois.
Ei tullut pojasta korpraalia, ei. Mutta ei tarvinnut tukkaakaan leikata.
Kansanedustaja Räsäsen pojalle suosittelen vaihtoehtoista asepalvelusta, jos on noin tarkka tukastaan.
Mutta eihän se ole Jumalan tahdon mukaista niin kauan kun Kirkko ja Valtio ovat sukurutsassa keskenään.
Ja kansanedustaja Räsäsellä on oma Jeesus ojassa, jos sanonta sallitaan.
Vittu mitä touhua.

Kauppareissullakin sattuu kaikenlaista. Nytkin todistin passelin iltaruuhkan aikaan, kun kaikilla on kiire - ei minnekään, sitä, että vanha mummo oli syöksähtänyt ohi matelevan auton alle keskellä suojatietä! Hieman joutuivat ohiajavat kiireiset inhemot mutkittelemaan onnettomuuspaikan ohitse ajaessaan. Itse tapausta en nähnyt, mutta keskelle suojatietä pysäköity Audi ja maasta autettava mummeli puhuivat omaa kieltään.
Mielenkiintoista asiassa on se, että kyseinen katu katkaisee myös minun kauppareissuni. Joudun mennen ja jopa tullen poikkeamaan kyseisen kadun yli. Parhaimmillaan olen ollut vaarassa jäädä auton alle suojatiellä sekä tullen että mennen.Osta siinä sitten piimää. Sanovat vielä, että vaaratonta on ihmisen ravinnonhaku nykyään. Ei tarvitse väistellä petoeläimiä ja muita torakoita, kuten ennenmuinoin.
Siitä sitten puolen korttelin päässä meinasin itse, matkaa jatkettuani, jäädä auton alle. Suojatiellä toki. Ei ollut mummolle edes ambulanssi ehtinyt paikalle, kun jo joku saatanan kusipää Volvokuski kiukkuisena porhaltaa viivästyksestä stressaantuneena tuhatta ja sataa kohti ties mitä.
Jonkin aikaa olen harkinnut sitä, että pidän taskussa mukana mojovan kokoista kiveä, jonka voi singota päälleajavan auton kallisarvoiseen pellistöön tarpeen vaatiessa.
Kännykkäkameralla on myös hyvä näpsäistä kusipääautoilijan rekisterinumerosta kuva, hommata auton haltijan nimi ja osoite ja soittaa kyseiselle vatipäälle kasvattava puhelu.

Vittu, että rupee vituttaan.

Tuossa päivänä eräänä havaitsin kaksi kettutyttöä julisteineen ja aika heikohkoine liistereineen laputtamassa joka vitun tolppaa ja sähkökaappia propagandistisine “Ei Turkille!”, “Ei Turkkia Kaulukseen Kuristus” -julisteita ja”Älä Elä Tappaaksesi Turkkilaisia Naisia” -lappusia. Noh, siinä sitten aikani kävelin neitosten perässä repien näiden nuorten idealistien liimaamia lappusia työmatkallani, noin ihan pahuuttani, ihmetellen toista ketunvapauttajaa, joka kävelytti mukanaan, ketjuun sidottua Koiraa.
Pitipä kysymän, millä oikeudella neiti oli kahlinnut vapauteen kuuluvan nelijalkaisen, raahatakseen sitä mielihalujensa mukaan sinne-tänne ja takaisin ryöstöfasististen omistushalujensa mukan, vaikka koiraparka olisi ollut toki mieluummin muualla nylkyttämässä kiimaisia narttuja.
Onneksi neidot menivät toisaalle, joten mielessäni ollut totuus siitä, että ei kultaisesta noutajasta ole mitään hyötyä kenellekään, mutta pystykorvasta saa sentään lämpimät kinttaat, kumisi vain hienostuneessa aivokopassani ajatusten kaikuna ohimosta toiseen.

Jo ketuttaa tämä.
Ja mitä vittua tuokin tuossa huitoo?

Saddamin hirttäminen teki miehestä marttyyrin, sanoo Egyptinkin presidenttikin. Miehekkäästi tuo ainakin kuoli, tuhia märisemättä ja ketään syyttämättä.
Olisiko elinkautinen vankeus kuitenkin antanut enemmän marttyyripisteitä. Olihan Etelä-Afrikkalainen neekerikin vankilassa syntymästäni asti aina aika vitun kauan, kunnes minäkin vanhenin ja ei saanut enään sanoa neekeri, mutta silti, miestä ei hirtetty, idoli siitä tuli ja presidentiksi päätyi, tuo Mandeliini. Nykyään toki jo eläke-ukkona kapsahtelee hän.

Mieti sitä, Husseliini.