Jos ihmislapsella on edes hieman jouluinen olo, karisee se oitis, kun käväisee kaupungilla mutkin. Kiukkuiset vatipäät raahaavat ylipainoisia kehojaan kaupasta kauppaan yrmeä ilme katsannossaan, tönien kaikkea mikä tulee liian lähelle ja tiuskien toisilleen joulurauhaa etsiessään.
Kun viinat, sianpotkat ja idioottikakarat on pakattu autoon ja vatipäiden armeija suuntaa maanteille matelemaan tuntikausiksi jonoihin kymmenientuhansien sielunveljiensä kanssa jotka ovat saaneet saman vitun herätyksen lähteä maalle jouluksi, alkavat jo lämpimät tunteet lämpenemään itse kullakin. Kun sitten vatipääperhe saa helvetinmoisen hässäkän jälkeen mökkinsä jotakuinkin asuttavaan kuntoon ja joulurihkamat on ripusteltu sinne tänne, voidaankin jo syödä vetinen kinkku ja palaneet laatikot ja vetää pää täyteen lastenkin jo saatua elektroniset vimpaimensa revittyä paketeistaan.
Reippaan perheriidan jälkeen isä heittää saunapuhtaan umpihumalaisen perheensä hiekkakasaan, koska lunta ei ole. Joulurauha laskeutuu vatipääsuomeen, kun viimeinenkin humalainen perhe on sammunut tykönsä.
Ja seuraavana päivänä sama touhu käänteisessä järjestyksessä.
Vittu mitä touhua.