Täällä voi laskeskella, kuinka kauan kotitarvesahansoittajalla ja muun räimeen harrastajalla on aikaa, ennen kuin kuolo korjaa.
Huolestuttavaa on se, että suurin osa suosikeistani on kuollut alle kolmikymppisinä…
Tässä on sitten koko elämä tullut kuunneltua humalaisia teinitähtiä.
Vittu mikä musiikkimaku.
Ja Jumalakin vihaa rock’n'rollia.
“Yaa tsi tsup ari dik ari dull an dik ari dill an dits tan dool
la dippyduppy dull la roop uttyroopy la goorigan gook aya gittygangool
arup cha cha adippydappydill la baritztandill lan den lan doe
a barik kata barip pari baribadeebadeebadee standen lan doe
ya baril las ten lan day a doe la babadeadevadevadevaduv ya vou
what is that little las day lan doe badakadagadaga doo doo day a doe…”
Jo on… Tuntuu iskevän muidenkin hermoon.
Renkutirenkuti.
Jeps, tämäpä hauska vanha viideo:
Zilleen, ja täältä näitä löytyy lisää.
Aika bueno.
Lutkut, jutkut ja katkut tappelee rätkien kanssa.
Missä on järki. Ketä vittua kiinnostaa jos jutkut tappa lutkuja, tai rätkät ampuu paavin katkuja.
Tai vastoin päin. Rätkät saa tappaa lutkuja tai katkuja jutkujen taputtaessaan toisiaan selkään niin paljon kuin heitä huvittaa.
Uskomatonta se.
Nythän on niin, että tämä touhu loppuu aikanaan kuin pierun jauhaminen hiekkaan Saharassa.
Ei mahu enään. Loppuu kälätys ja räkytys. Ei mahdu enään kolotus.
4699877 bytes ja vähenee koko ajan.
Jatkan toki viimeiseen bittiin asti.
Vittu mitä loppulaskentaa.
Aikaa on toki vielä.
Jos tätä kukaan lukee. Toki tätä joku lukee.
Kaikenmoista epäuskoa ja luulon menetystä ilmassa.
Mummoni sanoi aina, että jos kiroilee, saa mustan sydämen.
Saatanan vitun perkeleen vitutunvitun perkeleen saatanan vitun saatanan saatana, totta puhui.
Menee tässä vitun touhussa perkeleen hermot pikkuhiljaa Vitun Pillun Päreiksi.
Kaikki, paitsi vitun saatanan vitun vitutus on turhaa.
Vittujen vitun saatanan vitun perkeleen vittu.
Ja sydän on niin musta, että siihen koskee.
Minusta Suomessa on hyvä presidentti, pääministeri, kulttuuriministeri, ulkoministeri, ilmasto, tieverkosto, naapurusto, ruoka, elintaso, olut, musiikki, asennevaurio, ja muutenkin lässytys on mainiota ja kaikki vitun mainiosti.
Kaikki muu on kateellisten panettelua.
Olen tyytyväinen.
Kukaan ei rakasta minua, enkä minä halua pilata kenenkään elämää sen takia.
Vitun surullista se.
Musikka oli liikennepoliisi Kemissä 60 -luvun lopulla. Oltiin kerrostalon kakaroitten kanssa usein Musikan kanssa vaanimassa autoilijoita, kun net ajoivat ylinopeutta Karihaarassa.
Musikka opetti miten lasketaan auton nopeus silimämääräsesti, kun tolopan väli on 25 metriä.
Vieläkin osaan laskea auton nopeuden muutaman kilometrin tarkkuudella tunnissa vaikka silimät kiinni, jos tien varressa on puhelintolppia…
Katoava kansanvara se.
Puhelintolppa, siis.
Tämäkin vielä:Vittu meitä rangaistaan. Voi Jeesuksen emätin, nyt Joulupukin ja Rehellisen Urheilun Maa saa viimeisen naulan arkkuunsa. Jo meille nauroi Neuvostoliiton aikaan suurin osa maailmasta, mutta nyt meille nauraa kaikki.
Vitun ikenet.
Juuri kirjoitin suuren ja totuudenmukaisen tarinan siitä, miten Sonera, jonka laajakaista minullakin on, kusettaa asiakkaitaan. Kumman Luulosairaasti se tatrina hähähävitsi vitsien taivaaseen. Kuulen omituisia, ertä von erteriou häärääm aikomuk-muksiani kerrata toutainta. Honerous ei syytä minua mielä vistään, enkä usko etä eräiren eni vei, vaikka en bää, mihimöiseen yhdystä.
Ve. ette vodafonera yri-yöks selimenit asian ydinviekkas on tukisukas.
Anteeksi Häiriö.
Vittu mitä paskanjauhoa.
Ei jumalauta!, perkeleen piikikästä tämä, vaikka kiroilu on helvetin rumaa. Saatanan vitun emättimet!
Suomalaisetkin ovat näin hiihtokauden alla intoutuneet joukolla television ostoon, jos uusien tv-lupamaksujen massiivisesta lisääntymisestä voidaan mitään päätellä. Mukava se onkin omasta televisiosta katsella kun urheat Suomen hiihtäjät sivakoivat maailmancupin osakilpailun sprintissä reiluin eväin kohti menestystä.
On siinä plasmatelkkaria ja tauluteeveetä suihkinut pitkin ja poikin armaassa suomenmaassamme.
Toki digitelevision tulokin laittaa kansalaiset ostamaan ensimmäisen televisionsa. Moni onkin odottanut juuri sitä, että kotiin saa sisustuksellisesti tasapainoisen elementin, joka ei vie tilaa ja huomiota muun interiöörin kustannuksella.
Mitenkähän nämäkin asiat nyt taas assosioivat keskenään?
Rehellisyys maan perii, ja valtio perii siitä hyvästä perintöveroa, että juopot, laiskat ja hullut saisivat viinaa ja lääkkeitä.
Hullu ja laiska ei televisiolupaa maksa. Tyhmät maksavat sen laiskan puolesta.
Viva la vitutus!
Joskus pitää palata perusasioihin. John Milesin “Stranger On The City” on maailman paras levy. Tulee mieleen se kesäpäivä, kun olin Oulussa käppäilemässä, ja jostain kuului John Milesiä ja siellähän se retku letkun puistossa esiintyi joskus 70-luvun lopulla. -76 kesä se taisi olla. Tai -77…
Sama se. Minä olin siellä.
Se maailman paras levy on. Stranger In The City, siis.
Zaragon on toki myös maailman paras levy, mutta niitä voi olla vain yksi.
Vittu mitä touhua.
Olin tuossa autoa ostamassa. Lupasivat maksuaikaa paikallisen pankin kanssa muhevat kymmenen vuotta. Ei paha diili Ferrarista. Kauppa peruuntui, kun sanoin, että selvä se, maksan sitten lokakuussa 2016 koko summan kerralla pois, koska en halua olla penniäkään velkaa kenellekään.
Vittu mitä porukkaa.
“Viinan hinnassa on se hyvä puoli, että jos on paljon rahaa eikä tiedä, mitä sillä tekisi, voi aina ostaa viinaa ja saada rahat kulumaan siihen ja hauskaakin voi olla, paitsi krapulassa ja humalassa.”
Näin tuttavaperheeni 4-vuotias neropatti pisti alkoholipoliittiset asiat järjestykseen kertalaakista.
Ei muuta kun viinakauppaan.
Jos elämä tuntuu harmaalta, täältä löytyy värillä-on-väliä osasto, jossa harmaakin muuttuu harmaammaksi.
Voi yök!
Kovasti nykyään käydään kädellä joka vitun asiasta mikä jää sisään -ja uloshengityksen väliin.
Tuo hetki, jota elämäksi sanotaan on vaarallisinta, mihin ihminen voi nykyään joutua.
Jokainen elämä, jokainen hengitys aiheuttaa vaaratilanteen. Viva la massakuolema, mikä toki on ysäväni Henniksen sanoin vain retorista vittuilua humalassa.
Vittu mitä läßytystä.
Kaikkialla ympärillämme on raivostuttavia vatipäitä jotka rajaavat jokapäiväisiä toimintojamme.
Suomi24 sivustolla he kantavat Sheriffin arvonimeä.
Ei siinä mitään, vatipäitä ja ajatusjarruja tarvitaan, ettei ajatusten viidakko pääse ryöstäytymään valloilleen.
Varsinkin keskustelupalstat ovat vihan ja keskinäisen kaunan taistelukenttiä.
Siksi on kohottavaa se, että työpaikkapoliisit ovat päässeet tärkeilemään internetin keskustelupalstoille vapaa-aikoinaan.
Selkärangatonta se.