Ylisöpöys eläinten suhteen on aina ollut naisten ja kasvavien nuorten perisynti. Eläinten inhimillistäminen on mielenkiintoinen ilmiö, johon eivät sorru ihmiset, jotka joutuvat olemaan tekemisissä ko. öttiäisten kanssa.
Suomen lähivesille eksyi tuossa taannoin valas, tuo merissämme uiva nisäkäs, joka ei muni. Jo siinä meni hetki, kun jo jonkun inhimillistäjän mieleen tuli nimetä tuo kala joka ei ole kala. En nyt muista tuota nimeä, koska kasvo-, kuono-, turpa- ja naamamuistini on tarkempi.
Maailmaan mahtuu nimiä.
Kielen kehitys lienee alkanut siitä, että ihmisille on tullut tarve antaa asioille ja esineille merkityksiä. Käsitteellisyys on jyrännyt.
Käsittämätöntä minusta.
Eläimten inhimillistäminen johtuu minusta paosta yksinäisyyteen ja siitä ajasta kun ihminen pystyi vielä lukemaan luontoa.
Kaupungissa ikänsä asunut urbaani homo sapiens sisäistää parhaiten luonnossa elämöivän söpön nallekarhun luonnolliset tarpeet ja ketun kälinät.
Vittu mitä vihaksi pistämistä.