August 16, 2006

Sataa satuja

Filed under: Hemmetillistä

Nyt

Miksi vihaan ihmisiä.
Ihmiset loukkaavat toisiaan. Äiti, Isi… ensimmäinen muistoni oli se, että kaksi ihmistä joiden olisin odottanut pitävän huolta minusta, hakkasivat toisiaan sen miltä viinan juomiselta ehtivät.
Minua ei koskaan lyöty. Koko elämäni aikana kukaan ei ole koskaan lyönyt minua.
Se tekee minusta lyömättömän.
Kaikkea muuta kestän, paitsi tekopyhyyttä.
Minä vihaan ihmisiä.
Kukaan ei ole koskaan loukannut minua.
Vihaan itseäni.
Viha kaikkea minua ympäröivää kohtaan hillitsee tekojani, koska jos toteutan aikeeni, minulle ei jää mitään.
Minulla ei ole koskaan ollut mitään.
Kukaan ei ole koskaan koskettanut minua äitini jälkeen.
Pelkään.
Jos kuolen, vieraat kädet koskettavat minua.
Siksi toivon, että kuolemastani ei jää jälkiä.
En halua,että kukaan koskee ruumiiseeni kuolemani jälkeen.

Uskonto

Jumala.
Allah
Juutalaisten Jeesus
Tapa paha tapa…
Minä olen edelleenkin horjuva tikapuu ja palava katuvainen.
Televisio syytää nykyajan evankeliumia.

Lepo

Joskus tulee olo, että tekisi mieli heittää kaikki.
Antaa olla.
Katotaan mitä tapahtuu.
Ja saadan olo kaiken heittämisestä sikseen.

Valo

Pistävä muistutus kuolevaisuudesta.

Tarkoitus

Tuleen ei saa jäädä lepäämään.

Lopputulos:

Vitun väli.

Jäähän meille aina kuitenkin Boston-kakkua ja pakkopullaa.
Vittu mitä touhua.

Comments »

The URI to TrackBack this entry is: http://hemmetti.blogsome.com/2006/08/16/sataa-satuja/trackback/

No comments yet.

RSS feed for comments on this post.

Leave a comment

Line and paragraph breaks automatic, e-mail address never displayed, HTML allowed: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <code> <em> <i> <strike> <strong>