Oululaiset asustivat Hailudon laitamilla satoja vuosia, ennen kuin oppivat kävelemään. Keräilevät Oululaiset asettuivat aloilleen huomattuaan humalapäissään polttamistaan pölkyistä tihkuvan tervan kiinnostavan vierailevia Kemiläisiä, jotka huomauttivat ohimennen tuntevansa Ruotsalaisia ja jopa Englantilaisia Merenkävijöitä, jotka olivat kiinnostuneita tästä uudesta ja vallankumouksellisesta materiaalista. Siinä hetkessä Oululaiset muuttivat luolistaan ja opettelivat rakentamaan Taloja.
Onneksi Kemiläiset huomasivat, että Oululaiset kännissä polttamineen tervoineen ja huojuvine taloineen eivät olleet juurikaan ajan tasalla (mikä keksittiin muutama vuosi ajan jälkeen), toimivat ripeästi ja perustivat Tervolan, minne kaikki Terva vietiin. Jokainen kynnelle kykenevä Oululainen matkasi Tervan perässä Tervolaan.
Hailuodolla elämä hymyili taas, koska mölisevä ja äyskivä Oulu ei enään tyyninä kesäöinä häirinnyt Suomen Rauhallisinta Saarta.
Tästä on jo aikaa. Oululaiset valuivat takaisin luoliensa kätköihin huomattuaan, että Kemiläiset olivat suuressa kieroudessaan Kusettaneet heitä kertoessaan Tervolasta. Laiskat Oululaiset tyytyivät kohtaloonsa. Kemiläisille näet riitti vain vahingonilo, olihan Kemiläisillä jo yllin kyllin kaikkea mannaa, mitä Luoja suo. Edelleenkin Kemissä tunnetaan ystävällismielistä, mutta toki isovelimäistä huolenpitoa Oululaisia kohtaan.
Silmittömän haahuilun jälkeen Oululaiset siis palasivat Hailuodon laitamille.
Tervolaan jäi muutama Harhautunut Oululainen ja Pyhä Viha Kemin ja Tervolan välillä leimuaa edelleen.
Hailuodon kansa joutuu taas kuuntelemaan Oululaisten mekkalointia, mutta vielä tulee Voima, joka ajaa Oululaiset sisämaahan.
Silloin taas hiljentyvät Hailuodon rannat Oululaisten mölinöistä.
Näin olkoon.
Mielenkiintoista.